Toholampi torjui kuntaliitokset pohjoispuolisten kuntien kanssa.

Haluamme Toholammin mieluimmin pysyvän itsenäisenä. Mutta on sokeaa olla varautumatta pahimpaan. Nyt Toholammin valtuusto on pelaamassa itsensä Kokkolan kainaloon, jos pahin eli pakottava kuntaliitos tapahtuu.

Kunnanvaltuusto maanantainen (18.11.) päätös selvitysalueilmoituksesta valtiovarainministeriölle sulkee pois myöhemmät kuntaliitosneuvottelut pohjoispuolen kuntien, kuten Sievin, Ylivieskan ja Nivalan kanssa. Nimittäin näiden ilmoitusten perusteella ministeriö tekee päätökset, sallitaanko selvitysalueista poikkeamisia varsinaisia kuntaliitoksia neuvoteltaessa. Poikkeuslupaa tuskin tulee, koska  Toholampi ilmaisee, ettei sillä ole tiedossa mitään perusteita, miksi pitäisi selvittää kuntaliitoksen mahdollisuuksia Sievin, Ylivieskan tai Nivalan kanssa. Minä vastustin tällaista selvitysilmoitusta.

Mitä siis, jos, vaikka maan nykyinen hallitus ei onnistukaan viemään kuntauudistusta päätökseen haluamallaan tavalla, seuraavassa hallituksessa Keskusta pettääkin taas äänestäjänsä ja säätää muiden puolueiden kanssa lain, joka pakottaa sellaisten kuntien kuin Toholampi, tekemään kuntaliitoksen? Silloin nykyisten päätösten valossa, Toholammin pitää liittyä siihen alueeseen, minkä se on itse päättänyt selvitystyöalueekseen. Valitulta alueelta ei löydy mitään sellaista kokonaisuutta, jossa asukasluku ylittäisi 20.000, mutta siihen ei kuuluisi Kokkola tai Kruunupyy. On sanomattakin selvää, että Kruunupyy ei liittyy pakkotilanteessakin vain ruotsinkielisiin kuntiin, kuten Pedersöreen ja Pietarsaareen, eikä suinkaan Kaustisen seutukunnan kuntiin tai Kokkolaan.

Perhon kunta päätti jättää selvityksen tekemättä ja anoa poikkeuslupaa. Siis vaikka kuntarakennelaki vaatiikin selvityksen tekemistä, sen tekemättä jättämisestä ei saa rangaistusta. Lainsäätäjä on kyllä unohtanut täysin lakien kohtuullisuusvaatimuksen, kun kuntaakin täytyy johtaa siltä pohjalta, että tehdään sitä, mistä ei rangaista.

Sievillekään ei jää muuta järkevää vaihtoehtoa kuin Ylivieskaan liittyminen, jos naapurit eivät sille sellaista tarjoa. En väitä, että Ylivieska tai Nivala olisi sen parempi ”isäntäkunta” kuin Kokkolakaan taloudellisesti, mutta mielestäni jo pelkästään etäisyydetkin ovat merkittävä tekijä. Kokkolan osana olisimme lisäksi kaksikielinen kunta – kaikkine käännöskuluineen.

Himangan esimerkin mukaisesti Oulun läänin puolella suuntautuva yhdistyminen toisi etua ainakin elinkeinopolitiikassa ja ehkä saisi valtioneuvoston uudelleen arvioimaan määräystään (v. 2010) pitää Keski-Pohjanmaa kielipoliittisista syistä Länsi-Suomen läänissä, vaikka kaikki sen kunnat haluaisivat mieluummin kuulua Oulun lääniin.

Mika Kivimaa (ps)

Toholampi