Ukrainan kriisi ei ole yksiselitteinen eikä yksinkertainen ratkaista. On kuitenkin väärin ajatella, että EU ja Venäjän välinen taistelu vaikutusvallasta laukaisi kriisin. Perimmäinen kriisin aiheuttaja oli Ukrainen hallinnon korruptio. Kun korruptio saavuttaa tietyt mitat, ei kansa jaksa odottaa seuraavia parlamenttivaaleja, vaan vaatii kohtuullisuutta heti toteuttavaksi. Uuden, väliaikaisen pääministerin Arseni Jatsenjukin mukaan kolmen viime vuoden aikana Ukrainan valtion kassasta on ryöstetty yli 50 miljardia, jotka on siirretty ulkomaisille tileille.
Ukrainassa tapahtui vallankumous, jossa syrjäytettiin laillisilla vaaleilla valittu presidentti. Huomionarvoista kuitenkin on, että Ukrainan parlamenttia ei ole syrjäytetty. Ukrainan presidentti Janukovitsh erotettiin parlamentin päätöksellä. Monet Janukovitshia kannattavat kansanedustajat olivat jättäneen toimensa, mikä mahdollisti sen, että erottamispäätös sai enemmistön kannatuksen.
Lehdistön välittämien tietojen mukaan Ukrainalaiset eivät halua valtionsa jakautuvan. Ilmeisesti Venäjä levittää taas toisenlaista tietoa. Totuus onkin tunnetusti sodan ensimmäinen uhri. Venäläinen professori Andrei Zubov, joka kirjoitti lehteen Venäjän toimien muistuttavan Natsisaksan Anschlussia eli Itävallan liittämistä Saksaan 1938, sai heti potkut työpaikastaan. Mikäli Krimin liittämisestä Venäjään päästää sopimukseen, selkkaus muistuttaa ennemminkin Tsekkoslovakian Sudeettialueiden liittämistä Saksaan 1938. Länsimaat eivät silloin olleet valmiita sotaan ja uhrasivat siksi Tsekkoslovakian valtiollisen koskemattomuuden.
Ukrainan Krimin niemimaan väestöstä noin 60 % on äidinkieleltään venäläisiä ja on ymmärrettävää, että suuri osa heistä ei vastusta Venäläisten sotilaiden invaasiota. Kansainvälinen yhteisö on kuitenkin yksimielinen siitä, että Venäjä on rikkonut kansainvälistä lakia ja loukkaa sotilaiden siirroillaan Ukrainan itsemääräämisoikeutta. Krimin alueparlamentti järjestää 16.3.2014 kansanäänestyksen Krimin liittämisestä Venäjään. Äänestystulos oloissa, joissa alueella on Venäjän erikoisjoukkoja eikä lainkaan kansanvälisiä tarkkailijoita, on ilman muuta epäluotettava.
Putin on jo saavuttanut kaiken sen, mitä kukaan voi saavuttaa Venäjällä. Ongelma on se, että se ei riitä Putinille. Hän jo aikaisemmin ilmaissut, että toivoisi Venäjän saavuttavan takaisin Neuvostoliiton menettämän kansainvälisen aseman. Tässä yksi keskeinen osa on Mustanmeren alueen dominointi. Lisäksi perääntyminen Ukrainasta olisi kasvojen menetys Putinin johtajuudelle. Toisaalta Putin väittää, että Venäjä pyrkii vain varmistamaan, että Ukraina syöksy sisällissotaan.
Loppujen lopuksi jatkon taitaa ratkaista se, onko Venäjällä presidentti Putinin mielestä varaa sotia. Mikäli hänen mielestään Venäjän asevoimat ja valtion rahatilanne ovat jo siinä kunnossa, että ne kestävät jopa parin vuoden sotatilan, on suuri vaara, että nyt alkanut kriisi äityy jonain päivänä suursodaksi Euroopassa. Sodan aikana öljyn hinta nousee aina ja voi olla mahdollista, että Venäjä pystyisi rahoittamaan sotaansa myymällä sodan aikanakin öljyä Kiinalle. Luulen, että ilman Ukrainan kriisiä Venäjän presidentti olisi onnistunut piilottelemaan strategiaansa ainakin vielä muutaman vuoden.
Suomen pitää vakavasti miettiä miten Suomi pystyy selviämään Putinin toteuttaessaan strategiaansa vaihe vaiheelta. Käsitykseni mukaan Venäjä katsoo myös Suomen kuuluvan Venäjän etupiiriin ja meillä on lisäksi ihan huomattava (yli 100.000 hlö) venäläisvähemmistö. Putinin valtio-opin mukaan Venäjällä on oikeus ”turvata” kansalaistensa oikeuksia myös ulkomailla, äärimmäisissä tapauksissa myös sotilaallisesti. Tätä tosiasiaa pitää käsitellä mahdollisimman pragmaattisesti, mutta Suomen kansallisesta vapaudesta tinkimättä.
Mika Kivimaa