Tänä vuonna (2014) sudet ovat Keski-Pohjanmaalla nousseet verrattain suureksi ongelmaksi; mielestäni aivan kohtuuttoman suureksi. Toholammilla on kesän aikana menetetty useampaan kertaan lampaita susien hampaisiin, yhteensä pitkälti toistakymmentä lammasta. Niiden mukana oli jalostusuuhia, joiden jalostusarvoa ei ministeriön tilittämä korvaus ei mitenkään kata. Mutta sitäkin keskeisempää on kysymys, miten valtio suojelee eri elinkeinojen harjoittamisvapautta maassamme? Jos minulta kysytään, hyvin heikosti. Suurpedoille turvataan kyllä elintilaa, mutta ihmisten on elättävä siellä välissä, miten nyt sattuvat pärjäämään.
Ennen lampaiden raatelua susia oli jo nähty useasti. Pannoitetun suden on rekisteröity liikkuneen useiden talojen pihalla Toholammilla ja eräs mummo joutui keväällä aamutuimaan häätämään erään suden haravalla huitoen pois pihaltaan. Perhossa vanhemmat eivät uskalla jättää lapsiaan odottamaan koulukuljetusta tienvarteen susien vuoksi. Eräs susi rohkeni jopa päiväsaikaan vierailla alle 100 metrin päässä Lohtajalaista päiväkotia. Susista ja karhuista on tehty myös monia muita näköhavaintoa vuoden kuluessa.
Se tuntuu pahalta, että, jos karhu, hirvi tai muu suurikokoinen villieläin eksyy asutulle alueelle kaupunkiin, poliisit lähtevät heti ampumaan sen hengiltä, mutta maaseudulla ei saa tehdä samoin. Petopolitiikka on kaksinaamaista ja ihmisiä eriarvoisesti kohtelevaa. Tämä poliikka tappoi jo yhden ihmisen Halsualla, kun hän ei kestänyt syytöstä suden salakaadosta. Ymmärrän häntä, sillä hän oikeutetusti tahtoi omaistensa elävän turvallisessa ympäristössä eikä valtio sitä hänelle suonut. Erämaata Suomessa kyllä riittää petojen asuinalueeksi niin paljon, ettei kenenkään niistä tarvitse elää sukupuuton partaalla.
Helsingissä on villikaniongelma. Petojen suurempi määrä siellä varmasti auttaisi ongelman pienentämisessä. Helsingin kaupunki käyttää enemmän rahaa kanien pyydystämiseen kuin koko Suomi kyperturvallisuuden ylläpitämiseen. Tämä kuitenkin kertoo vain sen, että Suomen valtio ei välitä turvallisuudesta muillakaan elämänaloilla. Viheraate sotkee tärkeysjärjestyksen Vihreiden lisäksi myös vanhoilta puolueilta, kuten Keskustalta, SPD:ltä, RKP:lta ja Kokoomukselta.
Maa- ja metsätalousministeriö ei tunnusta virhettään suurpetojen kaatolupien myöntämisessä, koska virhe tapahtuu jo RKTL:n toimistossa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toimittaa nimittäin ministeriölle petojen kanta-arviot, joiden perusteella päätetään paljonko kaatolupia myönnetään. Julkisuudessa olleiden kirjoitusten sekä petohavaintojen uutisoinnin perusteella on ilmeistä, että RKTL:n kannanlaskentakaavat ovat sellaisia, jotka aiheuttavat vääristymisiä lukumääriin verrattuna todelliseen petomäärään. Todellista määrää ei tietenkään voi ehdottomasti tietää, koska harvoin järjestetään massiivisia jälkien kartoituksia yhden vuorokauden aikana. Uskon, että RKTL:n arvio (2014), että koko Pohjanmaalla on noin 20 sutta on arvioitu alakanttiin. Tämän lisäksi alueella lienee koirasusia.
Mielestäni täällä päin ei esiinny susivihaa, ainoastaan inhimillistä arvomaailmaa, jonka mukaan ihminen on tärkeämpi kuin susi, ihmisen turvallisuus on tärkeämpää kuin suden liikkumisvapaus ja elintila. Tämä ajatus pitää saada myös seuraavan hallituksen hallitusohjelmaan.
Mika Kivimaa (ps)