Richard Järnefelt kirjoitti (KP 6.9.) tosi hyvin. Ulkopolitikassa “on ikään kuin palattu talvisotaa edeltävään aikaan”. Aikaisempien kokemusten vuoksi onkin sanottu, että Kokoomusta ei saa päästää johtamaan ulkopolitiikkaa. Toukokuinen sopimus Naton kanssa tarkoittaa sitä, että Nato-maan ja Venäjän välisen konfliktin toteutuessa, Suomi rikkoo Venäjän kanssa tehtyä ystävyyssopimusta salliessaan Venäjän vihollisen käyttävän Suomen maa- ja ilmatilaa.
Suomi on joutunut pakotteiden kohteeksi, vaikkei ole mitään pahaa tehnytkään. Lukuunottamatta sitä, että alistuu EU:n politiikan alle. Itsenäisenä olisi muitakin mahdollisuuksia. EU ei turvaa tuo eikä Naton jäseneksi pääse puhelinsoitolla. Stubbin hallitus vain elää harhakuvissa eikä ensi vuoden budjetissa varauduta ollenkaan sotaan. USA:n tankit sen sijaan saapuvat jo lokakuussa Viroon. Jos Lännen asemahdit eivät auta Ukrainaa, kun tulitauko katkeaa, voimme olla varmoja, etteivät he auta muitakaan ei-Nato-maita hädän tullen. Ei pidä aliarvioida Putinin strategista älyä. Venäjän valtion kassa kestää asiantuntijoiden mukaan jopa neljän vuoden eristyksen muusta maailmasta. Talouspakotteet eivät nyt riitä. Valitettavasti vain on valtionpäämiehiä, jotka pitävät sotaa yhtenä varteenotettavana keinona.
Mika Kivimaa
Toholampi