Tunnustan, että Suomen siirtyessä euro-valuutan käyttöön, minä uskoin sen olevan hyödyksi Suomen taloudelle. Olin väärässä.
Omaan kansalliseen valuuttaan paluuta toivovia mollataan usein pelottelulla paluusta pakkodevalvaatioiden aikaan. Siihen ei suinkaan tarvitse palata, vaikka käyttäisimmekin kansallista valuuttaa. Paras käytäntö olisi, että tietyn kansantalouden valuutan arvo on vapaasti kelluva suhteessa muiden maiden valuuttoihin niin kuin Suomen markka oli vuosina 1992-1996. Tämä tekisi ulkomailta ostettavien tavaroiden tuottamisen kannattavammaksi Suomessa ja turvaisi siten suomalaisia työpaikkoja kansainvälisessä kilpailussa. VTT Heikki Koskenkylän mukaan Suomen kansantalous on menettänyt noin 20 miljardia euron käytön vuoksi.
Oman valuutan käyttö tekisi Suomesta kilpailukykyisemmän etenkin euro-alueen ulkopuolisiin maihin nähden. USA ja Itä-Aasian maiden taloudet ovat jo toipuneet vuonna 2008 alkaneesta finanssikriisistä. Niiden talouskasvu on jo normaalilukemissa. Suomessa ei sen sijaan synny talouskasvua tänä vuonna (2014). Suomalaiset yritykset tekevät kyllä kaikkensa ollakseen kilpailukykyisiä. Mutta Suomen viime vuosikymmenten vastuuttomat hallitukset eivät pidä huolta Suomen kilpailukyvystä. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että liberalistinen maailmankuva ei salli valtioinstituutioiden vaikuttavan yritystoimintaan.
Yhdysvallat on taistellut edullisemman dollarin puolesta etenkin laittamalla setelikoneet pyörimään vinhasti. Tätä uutta rahaa ei ole pumpattu vain USA:n kotimarkkinoille, jolloin se ei ole aiheuttanut kiihtyvää inflaatiota, vaan vain valuutan ulkoisen arvon laskemista.
Euro ei historiansa ole ollut mitenkään vakaa valuutta. Sitä paitsi valuuttakurssin vakautta tärkeämpää on kansankunnan työllisyyden kehitys. Eurosta ei ole koskaan tullut sellaista kansainvälistä valuutta johon tähdättiin. Ulkomaankaupassa käytettävissä valuutoissa euro on vasta kolmannella sijalla, US dollarin ja Kiinan yuanin jälkeen.
Virallinen Suomi on halunnut kytkeytyä yhä tiiviimmin Euroopan ytimeen. Tämä on onnistunut. Samalla on luotu tilanne, jossa olemme jokseenkin kilpailukykyisiä vain euro-alueella. Kun tämän vuoksi ulkomaan viennin osuudet muuhun maailmaan eivät kasva, perustellaan sillä valintaa liittyä euro-alueeseen oikeaan osuneena. Vahvan euron oloissa ainoa mahdollisuus säilyttää teollisuustyöpaikkoja kotimaassa on palkkojen ja elintason alentaminen. Tämä kuitenkin samalla heikentää kotimaista ostovoimaa, mikä puolestaa taas lisää työttömyyttä. Kurjuuden kierre on valmis. Kreikassa ja Portugalissa nuoret ihmiset jättävät kotimaansa, koska valtio ei huolehdi maansa työllisyydestä. EU-henkisten mielestä tärkeämpää on estää sijoittajia menettämästä rahojaan. Tavallisesta kansasta ei ole niin väliä. Sitä saa mitä tilaa. Hirttäytyminen useiksi vuosiksi väärään talouspolitiikkaan johtaa Euromaat pian deflaatioon.
Minun mielestä Perussuomalaisten pitäisi nyt vaatia yhä pontevammin Suomen eroa eurosta. Ei kai puoluejohto pelkää, että omat äänestäjät tulkitsisivat tällaisen puheen vaalilupaukseksi niin, että ilman sen toteutumista ei voisi mennä vaalien jälkeiseen hallitukseen pelastamaan Suomea?
Mika Kivimaa (ps)