Tukholman syndroomaksi sanotaan tilannetta, jossa uhri alkaa puolustaa rikoksentekijää ja pyrkii siihen, että häntä ei rangaistaisi teostaan. Tämä käsite on lähtöisin eräästä pankkiryöstöstä, joka tapahtui 1973 Tukholmassa. Silloin ruotsalaiset pankkiryöstäjän panttivangeiksi ottamat ihmiset alkoivat vilpittömästi puolustaa ryöstäjää ja tukemaan hänen vaatimuksiaan. He pelkäsivät enemmän poliisin mahdollista rynnäkköä kuin kaappaajiaan.
Jotain samantapaista mielentilaa on mielestäni nähtävissä ruotsalaisessa ulkomaalaispolitiikassa. Ruotsalaiset ovat enemmistöltään tukeneet maahanmuuttajien oikeuksia omaan kulttuuriin ja vähetelleet suurimuotoisen maahanmuuton aiheuttamaa katuturvallisuuden heikkenemistä Ruotsissa. Ruotsidemokraatit sen sijaan paheksuvat sitä ja keräävät ennätysmäärän ääniä sunnuntain (9.9.2018) parlamenttivaaleissa.
Tutkimusten mukaan Ruotsissa pysyvästi asuvat ulkomaalaiset naiset vastustavat liberaaleja maahantulosäädöksiä ja monikulttuuristista kulttuuripolitiikkaa selvästi enemmän kuin syntyjään ruotsalaiset naiset. Näin siksi, koska maahanmuuttajat haluavat turvallisen maan, jossa asua. Monet heistä ovat tulleet turvattomista maista tai maista, jotka on miehitetty maailmansodan aikana, ja tahtoneet päästä maahan, jossa lakeja noudatetaan. Kun sitten he kokevatkin ruotsalaisen todellisuuden kaduillaan, ei ole ihme, että vaaleissa monien lappuun merkitään ruotsidemokraattien kannatusääni.
Ruotsin Malmössä räjähtää pommi tai tapahtuu asevälikohtaus kaiketi jo useammin kuukauden sisällä kuin Bagdadissa tai Kabulissa. Ei, kyse ei ole siitä, että ruotsalainen kulttuuri olisi muuttumassa. Kyse on siitä, että Ruotsiin on tullut muita kulttuureja ruotsalaisen rinnalle. Juuri sitähän monikultturismi on: mahdollisimman monta erilaista kulttuuria samalla alueella.
Monikultturismi on nykyään myös virallisen Suomen virallista politiikkaa. Perussuomalaiset haluavat muuttaa tämän. Siksi, koska me uskomme, että jokaisessa kulttuurissa on sekä hyvät että huonot puolet. Siksi ei yhteiskunta eikä kulttuuri parane – ns. rikastu – asettamalla eri kulttuureja samalle alueelle. Maahanmuuton pitäisi olla niin vähäistä, että tulijat pystyisivät sulautumaan pienellä vaivalla uuden maansa kulttuuriin. Säilyttämällä oman kulttuurinsa hyvät puolet ja hylkäämällä oman kultuurinsa huonot puolet.
Mitään vääryyttä ei pidä hyväksyä sen vuoksi, että tekijän lähtökohdat toimia oikein ovat heikot. Meidän ei pidä vajota Tukholman syndroomaan ja osoittaa tukea väärintekijöille heidän kulttuuritaustansa vuoksi. Eikä sen vuoksi, että pelkäämme enemmän rasistien mielivaltaa tai itseemme lyötävää rasistin leimaa. Oikeudenmukaisuuden kulttuuri ei ole kansallismielinen, mutta isänmaallisuus luo velvollisuudentuntoa toimia oikein. Maahanmuuttaja, joka identifisoi itsensä lähtömaahansa enemmän kuin asuinmaahansa, ei ole isänmaallinen asuinmaata kohtaan. Siksi monikultturismin tilalle tarvitaan isänmaallisuuskasvatusta.
Mika Kivimaa (ps)