Toinen vaikutelma
Kesäkuun alusta jo kohta kolme kuukautta jatkuneet mielenosoitukset Hongkongissa ovat saaneet laajempaa huomiota maailmalla, kun mielenosoittajat ovat useina päivinä kokoontuneet rauhallisesti myös kaupungin kansainvälisellä lentokentällä tukkien jotakuinkin kaikki terminaaliaulat ja käytävät. Samalla Kiinan johdon kärsivällisyys alkaa loppua, sillä sille on tärkeää, että uutiset laittomista kokoontumisista jäisivät mahdollisimman vähäisiksi etenkin mannerkiinassa. Sellaiset saattaisivat antaa yllykkeitä järjestää massamielenosoituksia demokratian puolesta myös muissa kaupungeissa ympäri Kiinaa. Tämän vuoksi mielenosoittajista pyritään antamaan mahdollisimman negatiivinen kuva. Jo pelkästä rikoksesta ”yleisen järjestyksen häiritseminen” voi saada useamman vuoden vankeustuomion. Kun pelko tästä ei tunnu riittävän, aletaan puhumaan terrorismista ja pelotellaan mielenosoittajia terrorismilainsäädännön mukaisilla tuomioilla. Vastavallankomouksellista toimintaa, sanottiin vuonna 1976.
Ainakin yli 700 ihmistä on pidätetty mielenosoitusten aikana ja joitakin on kohdeltu rajusti. Kiinan viranomaiset ovat vakuuttaneet, etteivät käytä ylimitoitettuja voimatoimia. Viranomaiset eivät ole kuitenkaan suostuneet mielenosoittajien vaatimuksiin tehdä avoin tutkimus poliisin ja tuntemattomien hyökkääjien mielenosoittajia vastaan toteuttamasta väkivallasta. Kiisteltyä luovutuslakiehdotusta ei ole myöskään peruttu, vaikka YLE niin väittikin uutisessaan. Sen käsittely on vain jäädytetty.
Mielenosoittajat ovat toimineet hyvin rauhallisesti; he ovat vain muutamia kertoja vastanneet väkivaltaisesti poliisien yrityksiin hajoittaa ihmisjoukot kyynelkaasulla, mutta eivät ole koskaan olleet aloitteellisia yhteenotoissa Hongkongin poliisin kanssa. Toisaalta Kiinan johdolle on tärkeää, ettei se aiheuttaisi kansainvälisten suhteidensa heikkenemistä väkivaltaisilla mielenosoitusten tukahduttamisella. Vuoden 1989 ”Pekingin teurastajaksi” nimetyn entisen pääministerin Li Peng’in kuolema heinäkuussa muistutti sopivasti tästä asiasta.
Hongkongin mielenosoittajat ovat olleet sitkeitä kuten vuonna 2014. Saa nähdä ovatko he sitäkin sitkeämpiä tänä vuonna. On naurettavaa väittää, että mielenosoittajilla olisi vallankumouksellisia tavoitteita. He haluavat vain vaikutusmahdollisuutta oman yhteiskuntansa asioihin. Kaikki eivät hyväksy sitä, että elämää ohjaisi vain pyrkimys ansaita mahdollisimman paljon rahaa ja kuluttaa mahdollisimman paljon viihdettä.
Olen huolissani Kiinan demokratiakehityksestä ja sensuurin vallasta. Sekä siitä, että kiinalaisten somealustojen käyttöehtoina on sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän hyväksyminen. Tällöin toisinajattelijat eivät voi mitenkään hyväksytysti ilmaista ajatuksiaan. Tiedän Kiinassa asuneena, että Kiinassa pystytään käymään julkista keskustelua yhteiskunnallisista ongelmista paljon avoimemmin kuin mitä Suomessa kuvitellaan. Silti, kun ei ole sallittua esittää ongelmien syyksi yksipuoluejärjestelmää tai demokratiavajetta, osa syvimmistä ongelmista jää vaille parhaita ratkaisuja. Kiinan poliitiikkaa paremmin tuntevat kertovat, että Deng Xiaoping’in ”poliittinen klaani” jäi alakynteen nykyisen presidentin Xi Jinping’in noustua valtaan. Deng Xiaoping oli ”mies, joka muutti Kiinan”. Jokaisen, joka tietää Winston Churchill’in, Mihail Gorbatsov’in ja Helmut Kohl’in, pitäisi tietää myös hänen nimensä.
Ihmisillä, jotka elävät autoritäärisissä valtioissa, kuten Kiinassa tai Venäjällä, ei ole mahdollisuutta vaikuttaa oppositiopolitiikan kautta eikä juuri äänestämälläkään, koska ehdokkaat on valittu johtavan eliitin toimesta. Kun mielenosoituksetkin kielletään, ei käytännössä jää mitään todellista vaikutusmahdollisuutta. Se on väärin. Ja juuri tämä vääryys mahdollistaa väärinkäytökset järjestelmän sisällä. Siksi Suomessakaan vääryyksistä puhumista ei saa leimata ihmisvihamieliseksi toiminnaksi tai änkyröinniksi, vaan ihmisiä pitää kannustaa vaikuttamaan poliittisia kanavia käyttäen.
Mika Kivimaa