Yhdysvaltain presidentti D.Trump on levittänyt valheita sosiaalisessa mediassa jo vuosikaupalla. Mediajätit Twitter ja Facebook ovat sulkeneet Trumpin käyttäjätilit pääkaupungin kongressimäen kapinarynnäkön jälkeen. On ilmeistä, että ko. tilejä olisi sensuroitu paljon ankarammin jo paljon aikaisemmin, jos kyseessä olisi joku asemaltaan vähäpätöisempi henkilö. On kuitenkin erittäin kyseenalaista, onko sensuuri ja sulkemispäätökset oikeita, viisaita ratkaisuja.
Länsimaissa, jossa samat suuret sosiaalisen medianyhtiöt – Facebook, Twitter & Youtube – hallitsevat netin keskustelualustoja, hallitsevat myös sensuuria. Esimerkiksi Kiinassa sensuuri on valtiojohtoista, mutta some-palveluiden markkinat enemmän hajaantuneet ja kovemmin kilpailtuja. Valheellisenkin tiedon sensurointi on sensurointia. Länsimaissa somemaailman mediajäteillä ei ole samanlaista lakisääteistä vastuuta julkaisujen sisällöstä kuin painetuilla mediatuotteille, kuten sanomalehdillä. Niillä ei myöskään ole vastuuta siitä, että ne jättävät julkaisematta jotain – kuten ei sanomalehdilläkään. Monien tietojen paikkansapitävyys on epäselvää ainakin vielä julkaisuhetkellä ja siksi sensurointia ei kukaan pysty tekemään pelkästään sen perusteella onko jokin väittämä totta vai valhetta. Mielipide ei ole koskaan valhetta. Mutta, jos mielipiteen esittää faktana, se ei enää ole vain mielipide, vaan myös joko totuus tai valeuutinen. Suuri osa sosiaalisen median käyttäjistä ei osaa esittää väittämiään vain mielipiteinä ja suuri osa ei myöskään osaa tulkita muiden julkaisuja mielipiteinä tai tulkintoina tosiasian sijaan. Uusista asioista on usein ristiriitaisia tieteellisiä tutkimustuloksia ja asiantuntijankin johtopäätös on vain johtopäätös, ei ehdoton totuus.
Miten valhetietoa pitäisi sitten estää leviämästä? Vai pitäisikö ollenkaan estää? Riittääkö se, että oppositio voittaa todisteeksi vaalien oikeudenmukaisesta ääntenlaskennasta? Kun Putin sanoo ”vaalitulosta ei ole väärennetty” ja kun Trump sanoo ”vaalitulos on väärennetty”, on näiden väitteiden totuusarvo täysin sama ilman tietoa todellisesta ääntenlaskennasta. Miten tavallinen kansalainen pystyy erottamaan kuka valehtelee, ellei hän luota maan viranomaisiin ja ääntenlaskijoihin? Yhdysvaltojen vaalijärjestelmässä on useita heikkouksia, jotka helposti synnyttävät epäluottamusta järjestelmää kohtaan. En silti usko, että Yhdysvaltain vaalitulos olisi väärennetty. Äänet on tarkistettu moneen kertaan useissa osavaltioissa.
Vapaa demokratia ja yhteiskunnan inhimillinen kehitys vaativat sananvapautta. Mikäli erilaisten poliittisten näkemysten esittäjät syrjäytetään yleisemmistä sosiaalisen median keskustelualustoilta, salaliittoteoriat saavat lisää pontta taakseen ja yhteiskunnan yleinen mieliala siirtyy hyväksymään enenevän järjestelmällisen sensuurin yhteiskuntarauhan nimissä Kiinan tyyliin. Täten Kiinan mainearvo kasvaa ja sen yhteiskuntamalli kohoaa yhä arvostetumpaan asemaan. Kiina nimittäin perustelee laajaa sensuuriaan yhteiskuntarauhan turvaamisella.
Yhteiskunnan pirstaloituminen ja samanaikaisesti printtimedian suosion lasku aiheuttaa ilmiön, jossa ihmiset eriytyvät erilaisiin todellisuuksiin ja saavat uutisinformaationsa vain niistä lähteistä, jotka eivät koskaan kyseenalaista heidän vallitsevia käsityksiään. Tällöin molemmat todellisuudet – virallinen totuus ja salaliittoteorioiden totuus – eivät kykene haastamaan toisiaan ja yhteiskuntakeskustelusta jää pois se avoin dynaamisuus, joka on aina edistyksen tienauraaja.
Lääkkeinä vapaata yhteiskuntakehitystä kohtaavaan uhkaan tarjoan poliittista suvaitsevaisuutta, mediakriittisyyden opetusta kouluihin ja etenkin journalistikoulutukseen, nollatoleranssia väkivallan suhteen, uusia lakeja Suomessa toimivia sosiaalisen median yhtiöiden harjoittaman sensuurin ehkäisemiseksi, sitovien kansanäänestysten käyttöönottamista, ennakkoluuttomuutta tieteelliseen keskusteluun sekä monipuolisuutta niiden asiantuntijoiden valintaan, joita haastatellaan mediasisältöjen tuottamiseksi. Yhdysvalloissa tarvittaisiin lisäksi vaalijärjestelmän uudistamista niin, että se mahdollistaa monipuolijärjestelmän.
Yhteiskuntakehityksen kannalta on parempi esittää yksi ”selvä totuus” ja kaksi ”kyseenalaista totuutta” kuin esittää vain yksi ”selvä totuus”, josta valtiojohto on yksimielinen ja yksi ”tieteenvastainen käsitys”. Kansalaisen mielipiteen julistaminen tieteenvastaiseksi tai vanhoilliseksi, lisää hänen kokemaansa syrjään työnnetyn tunnetta, mikä puolestaan lisää epäluottamusta asiantuntijoiden näkemyksiin. Mikäli asiantuntijat osoittavat halveksuntaa heidän tietämyksensä kyseenalaistavia ihmisiä kohtaan, heidän uskottavuus kärsii tarpeettomasti typerän toisinajattelijoita halveksivan suhtautustavan vuoksi. Totuuden ei tarvitse koskaan pelätä kyseenalaistamista. Valhe sen sijaan pelkää sitä erittäin kovasti ja sen kannattajat pyrkivät siksi estämään kriittisen kansalaiskeskustelun. Siksi valhetiedon sensurointi saa sen vaikuttamaan enemmän todelta.
Mika Kivimaa