Mustavalkoinen maailmankuva sanoo: ”Monikansallinen yritystoiminta on kehityksen edellytys. Kansalliset rajoitukset vääristävät kansainvälistä kilpailua.” Voi, kuinka monta pientä valhetta nämä kaksi lausetta sisältävätkään! Sanojalleen ne eivät tosin ole valheita, vaan näköalattomuus johtuu hänen mustavalkoisesta maailmankuvastaan. Todellisuudessa harmainkin betonilähiö on täynnä harmaansävyjä eikä vain mustaa ja valkoista. Tavoittelemisen arvoista on kuitenkin todellisia värejä täynnä oleva elämä.
Terve yritystoiminta on hyvinvoivan yhteiskunnan perusta. Yritysten laajentuessa ulkomaille ja niiden omistuspohjan muuttuminen suurelta osin ulkomaalaisomisteiseksi synnyttää kriittisen pisteen yrityksen yhteiskuntavaikutukselle. Nimittäin monikansallisten yritysten ja yhteiskunnan kansallinen etu eivät luonnostaan käy yksiin, toisin kuin kotimaisten yritysten ja kotimaan kansallinen etu. Kansallinen etu on, että yritykset työllistävät mahdollisimman monta kotimaan kansalaista. Kotimaisten yritysten etu on, että ne saavat koulutettua työvoimaa siellä, missä ne jo nyt toimivat.
Yritykset ovat varsin kiinteästi juurtuneita toimipaikkaansa, eivätkä lama-ajan kohdatessa tee ensimmäiseksi vähennyksiä pääkonttoripaikkakunnaltaan, vaan ensin sivutoimipisteisteistään ja kaukaisista tehtaistaan. Paitsi, että tämä pätee myös ulkomaalaisomisteisiin yrityksiin, tätä käytäntöä käytetään myös hyvinä aikoina oman markkina-aseman vahvistamiseen. Kansainvälinen yritys ostaa yrityksen toisesta maasta ja oston jälkeen pikkuhiljaa sulkee tämän yrityksen tehtaat. Esimerkkinä käy Singaporelaisomistukseen siirtynyt Flextronics, entinen Ojala-yhtymä.
Kannattavien tehtaiden, kuten UMP:n Kemijärven tehtaan tai Nokian Espoon tehtaan, julmat sulkemiset paljastavat, että ulkomaalaisomistus on pääkonttorin sijaintia merkittävämpi tekijä irtisanomispäätöksissä. Tällaisia päätöksiä tekevät johtavat seuraavat renessanssiajan humanistien perintöä. Heidän ohjenuoranaan oli lause ”Ubi bene, ibi patria”, joka tarkoittaa: ”Sillä missä on hyvä olla, siellä on isänmaa”. Tämä lause sopisi maahanmuuttajien kotouttamispolitiikan ohjenuoraksi, mutta monikansallisten, monopoliasemaa tavoittelevien yritysten soveltaessa tätä, seuraukset ovat tuhoisat. Kestävää yhteiskuntakehitystä varten tarvitaan humanismin sijasta humanitärismiä.
Mielestäni kerralla irtisanottavien lukumäärään perustuva irtisanomislainsäädäntö ei enää vastaa nykyajan kapitalismin uhkiin. Kansallista työpaikkaomavaraisuutta voitaisiin tukea ja järjenvastaisia irtisanomisia estää laatimalla tiukempi YT-lainsäädäntö. joka koskisi ulkomaalaisomisteisia yrityksiä, joiden konsernin koko henkilökunnasta merkittävä osa – esimerkiksi yli 10 % – työskentelee ulkomailla. Tällainen säädös olisi laiton EU-Suomessa, mutta minun ajatteluani ei rajoitakaan EU:n ihannointi. EU:han tiedetäänkin rajoittavan kollektiivista vapautta ja edistävän pääomien keskittymistä. Tällaisella lailla voitaisiin varmistaa yritysten kansainvälistymisen lisäävän työpaikkoja myös Suomessa, kuten usein tapahtuukin.