Huostaanotot ovat aina tragedia eli murhenäytelmä. Järkytystä ja oikeutettua vihaa synnyttää sivullisillekin se, että mitä ilmeisemmin jotkut kuntien sosiaalityöntekijät järjestävät tarkoituksellisesti näitä murhenäytelmiä. Tällainen toiminta on saanut monet tavalliset suomalaiset pelkäämään avun hakemista perheongelmiin. Suomalaisilla lapsilla ei olekaan mitään oikeusturvaa, jos kunnan sosiaaliviranomainen päättää ottaa perheen lapset kiirellisesti huostaan.
Iltalehti kirjoitti 29.11.2013 muutamista sosiaaliviranomaisen ”virhearviosta”. On useita tapauksia, joissa huostaanotto on tehty lapsen kehitysvamman tai muiden kehitysvaikeuksien vuoksi. Kehitysvaikeudet on selitetty vanhempien syyksi. Myös aiheettomat lastensuojeluilmoitukset tai lasten kouluvaikeudet ovat aloittaneet tapahtumasarjan, joka on johtanut huostaanottoon. Luulen, että yleisin syy huostaanottoihin on ”avohoidon tukipalvelujen riittämättömyys”. Tällä tarkoitetaan sitä, että perheelle ei ole tarjolla lastenhoidon apua.
Mielivaltaisista huostaanotoista voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta oikeisistuin yleensä aina tukeutuu sosiaaliviranomaisten jopa mahdollisesti tosiasioita vääristeleviin lausuntoihin päätöksissään eikä jo eron vanhemmistaan kokenut lapsi saa mennä takaisin kotiin. Sanotaan, että pahinta mitä toisella ihmiselle voi tehdä, on varastaa hänen lapsuutensa.
Lastenhoito ja -kasvatus on vaikeaa. Jos joku ei sitä osaa, on silti mielestäni hyvin arveluttavaa ottaa lapsi huostaan ja lastenkotiin, mikäli lapsi ei kodissaan todistettavasti kärsi toistuvasta väkivallasta tai nälästä. Korostan sanaa ”todistettavasti”. On paljon hyviä sosiaalityöntekijöitä, mutta jotkut uhkaavat pilata heidän kaikkien maineen. Yleinen suuntaus on kohti lastenkoteja, sillä ymmärrettävästi maastamme ei löydy tarpeeksi sijaiskoteja lähes 18.000 kodin ulkopuolelle sijoitetulle lapselle. Terveyden ja hyvinvointalaitoksen tilastojen mukaan kiireelliset huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet viimeisen seitsemän vuoden aikana.
Monissa sivistysvaltioissa, kuten Italiassa, jokaiseen huostaanottopäätökseen pitää saada käräjäoikeuden päätös ennen kuin voidaan panna toimeen. Vaadin, että näin olisi myös Suomessa. Törkeää vallan väärinkäyttöä voi esiintyä erityisesti silloin, kun tilanteen arvioija ja päätöksentekijä ovat sama henkilö. Myöskään lastensuojeluviranomainen ei saisi missään tapauksessa tehdä huostaanottopäätöstä tapaamatta itse lasta ja hänen huoltajaansa. Mielestäni on ihmisoikeus elää lapsena vanhempiensa kanssa, vaikka he eivät antaisikaan sitä parasta roolimallia. Siksi ”kiireellinen huostaanotto” pitäisi poistaa Suomen laista.
Lisäksi huostaanotot aiheuttavat ”turhia” kuluja kunnille, sillä monet perheongelmista voitaisiin poistaa ennakolta valtiotasoisella paremmalla elinkeinopolitiikalla. Toinen keino vähentää perheongelmia olisi mielialan hallinnan ja lastenkasvatustaidon ottaminen yleiseksi oppiaineeksi toisen asteen koulutukseen. Kolmas keino olisi tiukenpi suhtautuminen koulu- ja päiväkotikiusaamiseen. Neljäs keino olisi huumekaupan rajoittaminen tiukemmalla rajavalvonnalla.
Mika Kivimaa
”Kiireellisen huostaanoton” poistamisvaateessa tietysti lähtökohtanani on se, että viranomaiset käsittelevät asiat tehokkaasti, mutta silti perusteellisesti. Tällä tarkoitan, että mikäli huostaanottoa pidetään todella välttämättömänä, päätös siitä tehdään ja viedään tuomioistuimen käsiteltäväksi alle viikossa siitä, kun olosuhteet ovat tulleet sosiaalityöntekijöiden tietoon. Tuomioistuinten resursseja pitää tietenkin lisätä, koska jo nykyisellä työmäärällä käräjäoikeudet ovat ruuhkautuneita eikä kansalaiset saa riita-asioitaan käsitellyksi kohtuullisessa ajassa.