Perussuomalaiset ovat sekä työväen puolue että pienten ja keskisuurten yrittäjien puolue. Suuryritysten puolue emme ole. Näin, koska jokainen järkevä suuryrittäjä pyrkii markkinoiden hallintaan toimialallaan. Perussuomalainen puolue sen sijaan tahtoo edistää yhteiskunnallisesti kestävää, kuluttajien tarpeiden mukaan ohjautuvaa, tasapainoista ja monipuolista markkinataloutta.
Katsomme, että tarvitsemme vahvan kansallisvaltion etenkin kansanvaltaisuuden turvaamiseksi, mutta myös turvaksi ja rakennuspohjaksi monimuotoiselle elinkeinoelämälle. Yhteiskunnan perusinfrastruktuuria ei pidä jättää maksimaalista voittoa lyhyellä, esimerkiksi vain kymmenen vuoden, tähtäyksellä tavoitteleville yksityisille yrityksille. Siksi tarvitsemme niin yksityistä kuin myös valtioyhtiöiden yritystoimintaa. Tarvitsemme julkisia palveluja ja lahjomattomia virkamiehiä, jotta hyvinvointi voisi laajeta koskemaan kaikissa elämäntilanteissa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa eläviä yksilöitä.
Puolueemme vahvuus onkin juuri siinä, että olemme aatepuolue emmekä eturyhmäpuolue. Puolueemme jäseniä ja kannattajakuntaa ei yhdistä menneisyys eikä ammatillinen tausta, vaan meitä yhdistää yhteinen näkemys tulevaisuudesta ja kaikkien suomalaisten hyvinvoinnista. Tältä pohjalta toimiessamme emme voi koskaan juuttua vanhanaikaiseen vastakkainasetteluun ja menneisyyden haavoihin, vaan tahdomme pelata plussasummapeliä, tahdomme yhteiskunnallista kehitystä, jossa kaikki yhteiskunnan jäsenet hyötyvät kehityksestä. Tahdomme solidaarista kasvua ja kehitystä, jonka rakentava vaikutus ei kosketa vain niitä yhteiskunnan jäseniä, jotka rahallisesti mitaten tuottavat voimavaroja yhteiskuntamme rakentamiseen.
Vasemmisto-oikeisto-ajattelu on vanhanaikaista. Nämä käsitteet tulevat alun perin vain kansanedustuslaitoksen istuinpaikkajaosta, eivät yksioikoisesti tarkoita, että vasemmistolaiset tai oikeistolaiset ajattelisivat asioista keskenään huomattavasti yhteneväisemmin kuin toisella laidalla olevan henkilön kanssa. On sitä paitsi kyseenalaista, miksi laidalla oleminen olisi ihailtavaa.
Lisäksi Suomessa syntynyt poliittinen konsensuskäytäntö on korruptoinut aatteellisen poliittisen vaikuttamisen. Kun aatteellinen päätöksenteko katoaa, ratkaisevaksi vaa’ankieleksi tulee välittömästi jokin muu asiaa. Yleensä se on lyhytnäköinen kustannusmäärä eli raha tai jonkin ylemmän tahon mielistely. Kun leipää ei tahdota jakaa, sirkushuvit nousevat keskeisempään rooliin, jotta kansan puhe puutteestaan ei kuuluisi eliitin korviin. Kompromissit minä hyväksyn, mutta konsensus on aatteen korruptiota. Korruptio sitä paitsi tarkoittaa suomeksi turmelusta.
Koska itse uskon, puhun mielelläni siitä, että Perussuomalaiset on aatteessaan kristilliselle arvopohjalle tukeutuva puolue. Me olemme kristillinen puolue, mutta emme tahdo olla humanistinen puolue.
Myös monet muut puolueet sanovat olevansa ihmisen asialla. Monet niistä kertovat olevansa humanistipuolue. Humanismi on sitä, että uskotaan ihmisen luontaiseen kykyyn olla hyvä. Kommunismi uskoi ihmiseen kykyyn kehittää hyvä yhteiskunta. Kansallissosialismi uskoi erityisesti ”arjalaiseen rotuun” kuuluvien ihmisten kykyyn rakentaa ihanteellinen yhteiskunta. Mitä nämä ”humaanit” aatteet saivat aikaiseksi? – Kymmeniä miljoonia tapettuja ihmisiä! Nämä aatteet eivät ottaneet huomioon Jumalan näkökulmaa eivätkä ihmisen todellista olemusta. Sitä ei ota huomioon myöskään nykyinen viherliberalismi. Viherliberalismi uskoo ihmisen epäitsekkyyden lisääntyvän tiedostamisen kautta niin, että lopulta ihminen kykenee lopettamaan nykyisen elinympäristönsä tuhoamisen ilman uskoa Jumalaan. Tästä ei kuitenkaan ole mitään merkkejä näkyvissä. Maapallon ilman, veden ja maan saastuminen lisääntyy edelleen kiihtyvällä tahdilla. Viimeisen sadan vuoden aikana, jolloin tieteen tuottama tietomäärä on monituhatkertaistunut ja maailmantalous on ”oppinut” saastuttamaan ennen näkemättömällä tavalla länsimaiden johdolla, on maallistuminen samanaikaisesti edennyt länsimaissa vähintään yhtä vauhdikkaasti.
Sitten on vielä kapitalismi. Humaani aate, joka uskoo ihmisen olevan oman elämänsä herra ja uskoo rajoittamattoman kilpailun parantavan olosuhteita kaikille yhteiskunnan jäsenille. Kapitalismin sudenkuoppia kaivetaan nykyaikana ahkerasti. Kun kansallisvaltioista tehdään paperitiikereitä ja kansallisista eduskunnista leimasintoimistoja, monikansalliset suuryhtiöt ja ”suuri raha” pääsee määrittelemään ihmisten elämän standardit. Silloin ihmiset jakautuvat rajusti standardit täyttäviin hyödyllisiin työmyyriin sekä hyödyttömään, työttömään ja huonosti voivaan hylkyjoukkoon.
Nykypäivän humanisti kunnioittaa ihmisarvoa ja ihmisten tasa-arvoa, mutta mitä hän sanoo, kun joku jää työttömäksi, masentuu ja rypee itsesäälissään? Tai, kun joku tienaa oikein paljon rahaa, ylpistyy ja sortaa lähimmäisiään? No, Humanisti sanoo: ”Onhan se ikävää, mutta valitettavasti sellaista tapahtuu.” Tai hän voi sanoa: ”otahan itseäsi niskasta kiinni”. Helpommin sanottu kuin tehty.
Humanistilla ei siis ole ratkaisua itse asiaan, suurintaan huonojen seurausten minimointiin. Mutta mitä sanoo kristitty? Kristitty sanoo: ”Jeesus on vapahtaja! Vapauttaja. Hän rakastaa sinua valtavan paljon. Usko siihen!, niin sinun ei tarvitse olla masentunut tai sortaa tai vähätellä toisia – ei henkisesti eikä fyysisesti -, sillä silloin, kun rakkaus täyttää vajavaisuuden tunteesi ja lopulta täyttää inhimillisen vajavaisuutesi, se tuo sinulle tyytyväisyyden elämään.”
Ellemme valitse tätä tietä, meidän niin sanottu hyvinvointivaltion sairaanhoitopalvelut kaatuvat ylikuormitukseen tai ainakin valtiontalous kärsii ankarasti suurista hoivamenoista. Nykyään tyypillinen mieseläkeläinen on 40-60-vuotias mielenterveydellisistä syistä eläkkeellä oleva ihminen. Siis tyypillinen mieseläkeläinen! Tällainen tilanne ei ole kestävän sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen tukijalka. Tämä, jos mikä, on merkki materialistisen maailmankuvan voittokulusta viime vuosikymmenillä. Siksi on tärkeää, että ei ainakaan Perussuomalaisessa puolueessa unohdeta kristillistä uskoa. Puolueeseemme ovat kyllä tervetulleita kaikki, jotka hyväksyvät puolueemme perustana olevat arvot, vaikka heillä itsellään ei olisikaan henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.
Perussuomalaiset eivät ole konservatiivinen puolue. Perussuomalaiset ovat arvokonservatiivinen puolue. Konservatiivisuus tarkoittaa suomeksi sanottuna vanhoillisuutta. Vanhoillisuus on sitä, että pidetään kaikesta vanhasta kiinni. Arvokonservatiivisuus on taas sitä, että pidetään kiinni siitä, mikä on arvojemme mukaista, mutta ollaan avoimia uusille asioille ja valmiita muutoksiin. Yksi keskeisistä arvoistamme on se, että jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Tämä on humanitärismiä – ihmisestä välittämistä – ei humanismia.
EUs:sta ja Natosta en nyt puhu, sillä luulen, että lähes kaikki teistä tuntevat perussuomalaisten näkemyksen Suomen linjasta näitä instituutiota kohtaan. Lyhyesti sanottuna Perussuomalaiset ovat itsenäisyysmyönteinen ja itsekkyysvastainen puolue. Katsomme, että kansallisvaltiopohjainen kansainvälinen yhteisö pystyy turvaamaan ihmisoikeudet paremmin kuin hierarkkiset, globaaleiksi vaikuttajiksi pyrkivät valtioyhteisöt.
Toivon myös teidän tuntevan perussuomalaisen näkemyksen siitä, että valtion tulisi kiinnittää enemmän huomiota järkevään koulutuspolitiikkaan, jotta suomalaisia ei ohjattaisi ”mukaviin koulutuksiin”, vaan heitä koulutettaisiin ammatteihin, joista löytyy töitä. Jos ruohonjuuritasoa olisi kuunneltu paremmin, Suomessa ei olisi edelleen lääkäripulaa ja nykyisiä työttömiä olisi muutenkin hieman vähemmän.
Maahanmuutto ei ole kestävä ratkaisu nykyiseen etenkin joitakin perusteollisuuden aloja vaivaavaan työvoimapulaan. Monia pakolaisiakin on työttömyyskortistossa. Jos joku ammattitaitoinen ihminen haluaa tulla Suomeen ja käyttämään työpanoksensa yhteiskuntamme rakentamiseen, niin mikäs siinä; tervetuloa. Mutta, kuten totesin, pitkällä tähtäyksellä tämä ei ole kestävä työllisyyspoliittinen ratkaisu.
Kaiken yhteiskunnallisen päätöksenteon pitäisi olla sellaista, jossa arvostetaan eniten niiden henkilöiden näkemystä, joihin päätös vaikuttaa eniten, mutta – korostan sanaa mutta – mutta jotka eivät voi valinnallaan estää päätöksen vaikutusta elämäänsä. Se on todellista sosiaalista demokratiaa, mutta ei sosiaalidemokratiaa. Sellainen päätöksenteko ei ole keskustalaista asutuskeskuskeskeistä päätöksentekoa, vaan yhteisöllisyyttä kasvattavaa päätöksentekoa. Sellaista politiikkaa ja päätöksentekoa perussuomalaiset tahtovat.
Yksi tämän maailman peruslaista on se, että asiat menevät huonompaan suuntaan ihmisen kannalta, jos niistä ei välitetä. Murphyn laki: – Kaikki se, mikä voi mennä pieleen, menee pieleen – ei toteudu todellisuudessa ilman tätä varausta. Asioista ja ihmisistä välittämällä voidaan estää huonoja asioita tapahtumasta sekä saada aikaan hyviä asioita. Tahdon lainata puheenjohtaja Timo Soinin sanoja: ”Politiikkaa ei saa jättää yksin poliittisten psykopaattien ja puuhakkaiden höyrypäiden harteille. Politiikkaa tehdään myös vaalien välillä. Politiikkaa tehdään tässä ajassa. Nyt on sinun aikasi.”
Meidän on nyt aika tehdä työtä poliittisen vaikuttamisen uskottavuuden palauttamiseksi. Se tarkoittaa tinkimätöntä perussuomalaista linjaa siitä, että tehdään samoin kuin puhutaan eikä puhuta toista ja tehdä toista. Tahdon rohkaista teistä jokaista lähtemään mukaan puolueen paikallisyhdistyksen toimintaan ja myös uuteen hallitukseen. Hallituksen jäseniksi pääsee vain rajallinen määrä ihmisiä, mutta näkyvään toimintaan tarvitaan teistä jokaista. Tahdon rohkaista teitä myös kunnallisvaaliehdokkaiksi kunnallisvaaleihin, jos tunnette huolta kaupunkimme asioista. On tärkeää, että yhä useammat ihmiset saavat kuulla laajasti paremmasta vaihtoehdosta, perussuomalaisista. Kuten Timo Soini, minäkin katson, että meidän on oltava valmiita henkilökohtaiseen kasvuun. Kasvamaan uusiin haasteisiin, sillä ”yhteiset asiat” eivät ole todella yhteisiä, jos vain harva on mukana niihin vaikuttamassa. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja huomioon otetuksi. ”On ihmisen työ pitää ihmisestä huolta.”