Suomen terveydenhoito- ja sairaanhoitojärjestelmän siirtyminen kuntien vastuulta viiden suuren Sote-alueen vastuulle aiheuttaa tarpeen säätää lähipalvelulaki, jotta voidaan varmistaa, että jokainen suomalainen saa tarvitessaan palvelua kohtuullisen etäisyyden päässä kotoaan. Ilman tällaista lakia on vaarana, että terveyspalvelujen tuottaminen ”optimoidaan” suuruuden ekonomiaan uskoen. En usko, että sote-lakiin kirjattava pykälä saatavuudesta riittää.
Vaikka suomalaisten pitäisi olla tasa-arvoisessa asemassa riippumatta siitä, missä kukin asuu, palvelujen 100 % saatavuusvaatimukset johtavat kohtuuttomiin kustannuksiin silloin, jos vaaditaan palvelut jokaiselle tietyn, saman kilometrietäisyyden päähän. Mikäli taas pidettäisiin kiinni yhtäläisestä kilometrirajasta, se siirtäisi palvelut nykyistä kauemmaksi suurelta osalta väestöä, koska etäisyysvaatimuksesta pitäisi silloin tehdä hyvin löyhä.
Siksi ehdotan, että julkisten terveyspalvelujen saatavuudesta säädettäisiin jokseenkin niin, että palvelut on järjestettävä siten, että 99,5 %:lla jokaisen kunnan vakituisilla asukkailla on suurintaan tietty kilometrimatka kotoaan palvelupaikalla. Tämä kilometrimäärä voisi olla enintään 30 kilometriä. Mikäli kunnan asukastiheys on alle 4,0 as/km2, palvelun saatavuusetäisyys saisi olla kuitenkin tietyn kilometrimäärän suurempi. Huonommalla palvelutasoalueilla asuville palveluvajauksesta syntyvä haitta pitäisi korvata euromääräisin verohelpotuksin, jotta menettely olisi oikeudenmukainen. Näin palvelujen tarjoamattomuus kostautuisi valtiolle verotulojen menetyksenä.
30 kilomertrin saatavuudella järjestettävät julkiset palvelut olisivat lääkärin päivävastaanotto, terveyskeskustasoiset laboratoriopalvelut, äityis- ja lapsineuvola-, ehkäisyneuvola-, vanhusneuvola-, vanhainkoti-, työterveyshuolto- ja hammaslääkäripalvelut sekä sosiaaliapuneuvonta. Lisäksi jokaisen sotealueen olisi järjestettävä ympärivuorokautinen (24/7) lääkäripäivystys enintään 100 kilometrin päässä kaikista sotealueen asukkaista. Tätäkään kilometrimäärää ei ehkä voisi soveltaa sellaisenaan Pohjois-Lapissa.
Samaan lähipalvelulakiin voisi lisäksi kirjoittaa muidenkin kuin sote-palveluiden lakisääteisestä saatavuudesta. Kun saatavuusprosenttivaatimus sidotaan kunnan alueen väestöön, tämä kannustaa kuntia pysymään itsenäisinä ja pieninä paikallisyhteisöinä. 0,5 % esimerkiksi Tampereen asukkaista on jo yli 1080 asukasta.
Mika Kivimaa (ps)