Kävin Kokkolan Pride-tapahtumassa lauantaina 16.8.2018. Siellä oli hyvä, iloinen tunnelma enkä missään havainnut viestiä, että kaikkien pitäisi ajatella niin kuin sateenkaariväki ajattelee. Juttelin muutaman osallistujan kanssa ja sain hieman erilaisia vastauksia tapahtuman syvimmästä merkityksestä.
Olisin halunnut kysellä useammiltakin ihmisiltä näkemyksiä ja kokemuksia, mutta en kehdannut häiritä heitä. Kokkolan länsipuistossa vietettiin piknikkiä aamupäivästä alkaen ja Pride-kulkue lähti kello kaksi kävelemään kohti toria, jossa oli musiikkiesityksiä ja pari pientä puhetta. Toisin kuin suurkaupunkien Pride-kulkueissa, suurin osa marssijoista oli pukeutunut normaalista ja vain harvat olivat pukeutuneet ”homomaisesti” tai selkeästi toisen sukupuolen asusteisiin. Minulle vastattiinkin, että hassusti pukeutuminen ei ole poikkeavan seksuaalisuuden tuottama mieltymys.
Homoseksuaalisuuden ja muiden epätavallisten seksuaalisuuden tai sukupuolisuuden muotojen alkuperästä on erilaisia näkemyksiä. Itse uskon niiden olevan lähes 100-prosenttisesti synnynnäisiä. Näin käsittääkseni myös sateenkaariväki uskoo. Tätähän ei ole todistettu tieteellisesti – tietääkseni. Seksuaalisuus on herkkä ja subjektiivinen aihe. Siksi siitä on vaikea debatoida.
Poikkeavuus luo aina särön yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Ihminen tarvitsee tuntea kuuluvansa johonkin sosiaaliseen yhteisöön ja se on ymmärrättävästi vaikeaa, jos oma seksuaalisuus on erilaista kuin valtaväestöllä. Vaikka valtamedia yrittääkin usein esittää homoseksuaalisuuden ihannoivassa valossa, tuskin juuri kukaan pyrkii kuulumaan seksuaaliseen vähemmistöön siksi, että se on ”coolia” (= makeeta).
Mielestäni ketään ei saa syrjiä hänen seksuaalisuutensa tai sukupuolensa perusteella. On eri asia mitä mieltä on siitä, mikä on normaalia tai hyväksyttävää käytöstä, kuin onko joku hyväksyttävä ihmisenä. Kaikki ovat hyväksyttäviä ihmisiä. Joku saa olla sitä mieltä, että homous on coolia ja minä saan olla sitä mieltä, että homous ja transsukupuolisuus on synnynnäinen kehityshäiriö. Tärkeintä on, ettei ketään kiusata tai syrjitä sen vuoksi mitä hän on. Toiseksi tärkeää on, että jokainen voisi olla sinut itsensä kanssa. Ei tarvitse olla ylpeä siitä mitä on, riittää, että on tuntee itsensä arvokkaaksi eli omaa hyvän omanarvontunteen. Sana ”Pride” ei oikein sovi käytettäväksi Suomessa, koska ylpeydellä on suomenkielessä lähinnä vain negatiivinen merkitys. ”Omanarvon-tunto”-kulkue olisi toisaalta kovin pitkä nimi tapahtumalle. Sellaista suomenkieli vaan on; pitkiä sanoja täynnä. ”Dignity” olisi kyllä ”pride”ä parempi termi myös englanninkielisessä maailmassa.
Te, jotka osallistuitte Pride-kulkueeseen osoititte suurta rohkeutta, sillä monilla vaikuttaa olevan siitä jos jonkinlaisia väärinkäsityksiä. Tapahtuman tarkoitus ei ole, että kaikki ihmiset hyväksyisivät homoseksuaalisen elämäntavan tai sukupuolenvaihdokset, vaan, että kaikki hyväksyttäisiin yhdenvertaisina epätäydellisinä ihmisinä tässä maailmassa. Meidän epätäydellisyys on erilaatuista ja eriasteista, mutta se ei tee kenestäkään pahaa tai arvotonta ihmistä.
Yhden väärinkäsityksen huomasin myös sateenkaariväen yhdessä kyltissä. Siinä julistettiin ”Tiukka ei rasismille”. Rasismilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, sillä rasismi on rotusyrjintää, ei syrjintää seksuaalisen ominaisuuden perusteella.
En edelleenkään hyväksy homoseksuaalisia suhteita, mutta hyväksyn homoseksuaalisuuden vallitsevana tosiasiana. Jos joku ajattelee, etten silloin hyväksy häntä, koska hän on homo, en ole vastuussa hänen ajatusvirheestä enkä hänen loukkaantumisestaan.
Haluan kertoa tällä kirjoituksella, että seksuaalisesti erilaisten ihmisten yhdenvertainen kohtelu ei vaadi sitä, että hyväksyt homoseksin tai homoavioliitot eikä sitä suurin osa sateenkaariväestä sinulta vaadikaan. Vaaditaan vain, että ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti.
Yhdenvertaisuudesta, kuten myös monista muistakin sanoista, on valitettavasti hyvin erilaisia käsityksiä eikä minun käsitykseni taida osua yhteen enemmistön sateenkaariväen käsityksen kanssa. Mielestäni yhdenvertaisuus ei ole sama asia kuin samankaltaisuus. Koska biologisissa ominaisuuksissamme on eroja sukupuolesta johtuen, emme voi millään saada samankaltaista kohtelua kaikissa asioissa. Esimerkiksi miehellä ei ole oikeutta tehdä aborttia tai kieltäytyä siitä; naisella on. Laajasti ymmärrettynä tässä asiassa miehiä ja naisia ei kohdella yhdenvertaisesti.
Kaikilla on oikeus olla erilainen. Minulla on oikeus olla hetero ja minulla oikeus ajatella ja sanoa, että muu kuin heterous on epänormaalia. Minulla – kuten kaikilla – on myös oikeus olla epäsosiaalinen, outo, ylivilkas, epävarma, utelias, puhelias, värikkäästi pukeutuva, hidasälyinen, provosoiva, viisas, yksinkertainen, lapsellinen, nauravainen, ynnä muuta; milloin mitäkin.
Mika Kivimaa